Tämä viikko on mennyt aika hyvin. Olen syönyt vähän ja vähäkalorista. Seuraavassa jotakuinkin normaali päivämenu tällä viikolla:
aamulla:
kuppi kahvia
2 siivua ruisleipää+25% kevytmargariinia+kinkkusiivu
Blå Band Spicy chicken tandoori -lämmin kuppi
päivällä:
2,75dl Knorrin Goulash soup:ia (sikahyvää!)
tai
3dl maa-artisokkakeittoa
kahvia päivän aikana pari kuppia
iltapäivällä kotona:
kuppi kahvia
2 siivua ruisleipää+25% kevytmargariinia+kinkkusiivu
Blå Band Välimeren keitto -lämmin kuppi
illalla:
purkki ananasta
Olen ylpeä itsestäni! Jos Räsästä harmittaa karkkihyllyjen ohi kävely, niin minua ottaa päähän se että kun maanantaista perjantaihin olen tiukalla kuurilla ja laihdun kaksi kiloa, niin sitten kun lauantaina otan hieman olutta ja vaikka grillaan pari makkaraa (ei siis edes ylenpalttimista syömistä) niin johan on perkele painoa tullut se 2 kiloa takaisin! Ei helv*tti sentään miten epäreilua.
Täh? Ai pitäis olla ottamatta olutta? No mutta kun on kesä tulossa jne...
perjantai 16. toukokuuta 2008
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
tsemppi avuksi?
Vironen tuossa kirjoitti, että lipsumista on tapahtunut. -Niin on täälläkin!
Ensimmäisen kahden viikon ajan tämä juttu vaikutti hyvältä, painoa lähti. Mutta mitäs sitten, taas puolestaan viimeisen kahden viikon aikana melkein kaikki tullut takaisin. Tämä on varmaan sitä niin sanottua jojottelua. Paino nousee ja paino tippuu. Pah, ottaa päähän. Olen kuitenkin ollut syömättä karkkia, hei camoon, eikö sen nyt pitäisi jossain jo näkyä??? Pinna on ainakin ihan tiukalla. Kaupassa pyrin kulkemaan silmät kiinni karkkihyllyn ohi..
Olen ihan oikeasti alkanut miettimään, että onkohan karamelleissä jotain koukuttavia aineia? Tai ainakin vuosien napostelun aiheuttamana mulla on joku tosi tiivis henkinen yhteys. Oon aina ajatellut, että en ole sellainen tunnesyöppö. Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että karkit ovat varmasti olleet minulle just sitä sellaista tunneruokaa. Jos surettaa, masennuttaa tai kiukuttaa niin suklaata, oi oi oi, fazerin sininen, mikä lohduttaisi sen enempää? Ja sitten jos on kivaa, mukavaa, hauskaa niin irtsarit, ne kyllä pitääkin mielen korkealla. Irtokarkkihyllyllä kun valkkailee nallekarkkien ja salmiakkien maailmasta, se jos mikä on iloista puuhaa!
Ja mitäs nyt, - Ei mitään, ei karkkia vaikka välillä ketuttaakin, ei karkkia vaikka välillä naurattaakin.. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en ole ottanut mitään totaalikieltäytyjälinjaa, mutta yritän nyt ihan oikeasti päästä pois siitä tavasta, milloin joka ikisellä kauppareissulla tarttuu koriin jotain makeaa.
Noh, vaikka en laihtuisikaan mutta pääsisin eroon karkkihimostani, niin on siinä ainakin se positiivinen tulos, että hampaat tykkää kun ei ole koko ajan sitä sokeria työntämässä itseensä.
Mutta joo, itseään tässä saa kyllä syyttää. Jos lopettaisi siellä punakeltaisessa pikaruokalassa ravaamisen niin sekin voisi helpottaa tätä projektia..
Vähän kyllä nyt sellainen tyytymättömyys itseensä ja saamattomuuteensa. Voi kun, jospa sitten, huomenna, kyllä minä tiedän, joo teen näin ja noin.. Tuttuja sanoja ja asian kiertelyä ja kaartelua. Voiko ihminen vain olla saamaton?
-Räsänen
Ensimmäisen kahden viikon ajan tämä juttu vaikutti hyvältä, painoa lähti. Mutta mitäs sitten, taas puolestaan viimeisen kahden viikon aikana melkein kaikki tullut takaisin. Tämä on varmaan sitä niin sanottua jojottelua. Paino nousee ja paino tippuu. Pah, ottaa päähän. Olen kuitenkin ollut syömättä karkkia, hei camoon, eikö sen nyt pitäisi jossain jo näkyä??? Pinna on ainakin ihan tiukalla. Kaupassa pyrin kulkemaan silmät kiinni karkkihyllyn ohi..
Olen ihan oikeasti alkanut miettimään, että onkohan karamelleissä jotain koukuttavia aineia? Tai ainakin vuosien napostelun aiheuttamana mulla on joku tosi tiivis henkinen yhteys. Oon aina ajatellut, että en ole sellainen tunnesyöppö. Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että karkit ovat varmasti olleet minulle just sitä sellaista tunneruokaa. Jos surettaa, masennuttaa tai kiukuttaa niin suklaata, oi oi oi, fazerin sininen, mikä lohduttaisi sen enempää? Ja sitten jos on kivaa, mukavaa, hauskaa niin irtsarit, ne kyllä pitääkin mielen korkealla. Irtokarkkihyllyllä kun valkkailee nallekarkkien ja salmiakkien maailmasta, se jos mikä on iloista puuhaa!
Ja mitäs nyt, - Ei mitään, ei karkkia vaikka välillä ketuttaakin, ei karkkia vaikka välillä naurattaakin.. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en ole ottanut mitään totaalikieltäytyjälinjaa, mutta yritän nyt ihan oikeasti päästä pois siitä tavasta, milloin joka ikisellä kauppareissulla tarttuu koriin jotain makeaa.
Noh, vaikka en laihtuisikaan mutta pääsisin eroon karkkihimostani, niin on siinä ainakin se positiivinen tulos, että hampaat tykkää kun ei ole koko ajan sitä sokeria työntämässä itseensä.
Mutta joo, itseään tässä saa kyllä syyttää. Jos lopettaisi siellä punakeltaisessa pikaruokalassa ravaamisen niin sekin voisi helpottaa tätä projektia..
Vähän kyllä nyt sellainen tyytymättömyys itseensä ja saamattomuuteensa. Voi kun, jospa sitten, huomenna, kyllä minä tiedän, joo teen näin ja noin.. Tuttuja sanoja ja asian kiertelyä ja kaartelua. Voiko ihminen vain olla saamaton?
-Räsänen
tiistai 6. toukokuuta 2008
Lipsumista
Vironen on hieman lipsunut vapun tienoilla ja siksi on kirjoittelukin on jäänyt vähemmälle. Eli suomeksi, en ole halunnut listata kaikkea lihottavaa sontaa jota on tullut syötyä. Samoin muutaman kerran tässä tullut juopoteltua (SAKn bileet ja vappu siis muun muassa) joka kyllä painokäyrää aina hurjasti nostaa.
Viimeksi kävin vaa`alla ennen vappua silloin näytti -4kg. Eilen tuli syötyä kebabia ja tänäänkin ensin päivällä SAK:n Arvoseminaarissa normaali annos ja sitten vielä kotona spagettia ja jauhelihakastiketta (ja kaikkea muuta jota en edes jaksa alkaa listaamaan). Ei hyvä, ei lainkaan hyvä. Huomisesta alkaa taas kuuri ja tällä viikolla pitäisi jälleen mennä toveri Rillen kanssa sulkapalloilemaan.
Palloilusta tuli mieleen, että tututhan tietävät jotta rikoin polveni viime kesänä jalkapallossa Pohjantähti-leirillä. Nivelsiteet repesivät, magneettikuvattiin ja riideltiin vakuutusyhtiön kanssa. Vakuutusyhtiön (IF) mielestä kyseessä EI ollut tapaturma. Siis mitä v*ttua, mikäs sitten?? Anyway, loppujen lopuksi ortopedin lausunto oli että ei leikata ainkaan tässä vaiheessa (tammikuu 2008). No nyt on sulkapallossa ollut 2 kertaa ns. läheltä-piti-tilanne. Polvi on vääntynyt pari kertaa tilanteessa jossa sen päällä ei ole juuri ollut edes painoa. Se on siis romuna ja rikki edelleen. Täytyy siis soittaa Porvoon sairaalaan ja kenties jäädä ortopedijonoon taas.
ps.34 yötä kesäloman alkuun...
-Vironen
Viimeksi kävin vaa`alla ennen vappua silloin näytti -4kg. Eilen tuli syötyä kebabia ja tänäänkin ensin päivällä SAK:n Arvoseminaarissa normaali annos ja sitten vielä kotona spagettia ja jauhelihakastiketta (ja kaikkea muuta jota en edes jaksa alkaa listaamaan). Ei hyvä, ei lainkaan hyvä. Huomisesta alkaa taas kuuri ja tällä viikolla pitäisi jälleen mennä toveri Rillen kanssa sulkapalloilemaan.
Palloilusta tuli mieleen, että tututhan tietävät jotta rikoin polveni viime kesänä jalkapallossa Pohjantähti-leirillä. Nivelsiteet repesivät, magneettikuvattiin ja riideltiin vakuutusyhtiön kanssa. Vakuutusyhtiön (IF) mielestä kyseessä EI ollut tapaturma. Siis mitä v*ttua, mikäs sitten?? Anyway, loppujen lopuksi ortopedin lausunto oli että ei leikata ainkaan tässä vaiheessa (tammikuu 2008). No nyt on sulkapallossa ollut 2 kertaa ns. läheltä-piti-tilanne. Polvi on vääntynyt pari kertaa tilanteessa jossa sen päällä ei ole juuri ollut edes painoa. Se on siis romuna ja rikki edelleen. Täytyy siis soittaa Porvoon sairaalaan ja kenties jäädä ortopedijonoon taas.
ps.34 yötä kesäloman alkuun...
-Vironen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)