tsemppi avuksi?

Vironen tuossa kirjoitti, että lipsumista on tapahtunut. -Niin on täälläkin!
Ensimmäisen kahden viikon ajan tämä juttu vaikutti hyvältä, painoa lähti. Mutta mitäs sitten, taas puolestaan viimeisen kahden viikon aikana melkein kaikki tullut takaisin. Tämä on varmaan sitä niin sanottua jojottelua. Paino nousee ja paino tippuu. Pah, ottaa päähän. Olen kuitenkin ollut syömättä karkkia, hei camoon, eikö sen nyt pitäisi jossain jo näkyä??? Pinna on ainakin ihan tiukalla. Kaupassa pyrin kulkemaan silmät kiinni karkkihyllyn ohi..

Olen ihan oikeasti alkanut miettimään, että onkohan karamelleissä jotain koukuttavia aineia? Tai ainakin vuosien napostelun aiheuttamana mulla on joku tosi tiivis henkinen yhteys. Oon aina ajatellut, että en ole sellainen tunnesyöppö. Mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että karkit ovat varmasti olleet minulle just sitä sellaista tunneruokaa. Jos surettaa, masennuttaa tai kiukuttaa niin suklaata, oi oi oi, fazerin sininen, mikä lohduttaisi sen enempää? Ja sitten jos on kivaa, mukavaa, hauskaa niin irtsarit, ne kyllä pitääkin mielen korkealla. Irtokarkkihyllyllä kun valkkailee nallekarkkien ja salmiakkien maailmasta, se jos mikä on iloista puuhaa!

Ja mitäs nyt, - Ei mitään, ei karkkia vaikka välillä ketuttaakin, ei karkkia vaikka välillä naurattaakin.. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en ole ottanut mitään totaalikieltäytyjälinjaa, mutta yritän nyt ihan oikeasti päästä pois siitä tavasta, milloin joka ikisellä kauppareissulla tarttuu koriin jotain makeaa.

Noh, vaikka en laihtuisikaan mutta pääsisin eroon karkkihimostani, niin on siinä ainakin se positiivinen tulos, että hampaat tykkää kun ei ole koko ajan sitä sokeria työntämässä itseensä.

Mutta joo, itseään tässä saa kyllä syyttää. Jos lopettaisi siellä punakeltaisessa pikaruokalassa ravaamisen niin sekin voisi helpottaa tätä projektia..

Vähän kyllä nyt sellainen tyytymättömyys itseensä ja saamattomuuteensa. Voi kun, jospa sitten, huomenna, kyllä minä tiedän, joo teen näin ja noin.. Tuttuja sanoja ja asian kiertelyä ja kaartelua. Voiko ihminen vain olla saamaton?

-Räsänen